– Isoisäni hävitti lompakkonsa pellolle joskus 30 - 40 vuotta sitten ja muistan miten sitä etsittiin pentuna usein, Satu Koski kertoo. – Lähdimme Velin kanssa ihan ex tempore pellolle isoisän lompakkoa etsimään.
Kerrataan vielä niin, että tieto saavuttaa tietoisuuden: K-O-V-I-S-T-A-H-U-U-M-E-I-S-T-A.
Olin väärässä. Niin väärässä kuin ihminen vaan voi olla.
Mutta nyt eletään sitä kuuluisaa viimeistä päivää. Vuosi 2024 on sisältänyt lähestulkoon kaikkea maan ja taivaan väliltä. On ollut suurta iloa ja suurta surua. On ollut onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Tylsää ei ole ollut kenelläkään.