Iskelmämetalliyhtye Ikirouta saapuu MyPubiin Haapajärvelle ensi viikon lauantaina (15.2.).
– Me ei olla ennen pysähdytty Haapajärvellä, mutta nyt me tullaan valloittamaan se! Toivottavasti saavutte paikan päälle runsain joukoin, bändin kitaristi Teemu Kuosmanen sanoo, kun kysyn häneltä mahdollisia terveisiä lukijoillemme.
Kuosmasen lisäksi Ikiroudan riveissä seisovat Jori Kärki (ei sukua Topi Kärjelle), Jere Pellikka ja Jani Partanen. Kärki on bändin laulaja, Pellikka basisti ja Partanen rumpali. Kuosmanen vastaa kitaran lisäksi myös kosketinsoittimesta.
Ikirouta on reilut viisi vuotta toiminut kajaanilainen kokoonpano.
– Me ei olla enää ihan tuoreita jätkiä, mun ikäluku alkaa vitosella, samoin Jorin. Rumpali ja basisti ovat nelosella alkavia seniorikansalaisia eli meillä kaikilla on pitkä historia musiikin parissa, Kuosmanen kertoo.
Kärjellä ja Kuosmasella on yhteinen tausta SoulHealer -bändin riveissä.
– Sen kanssa tehtiin neljä levyä ja heitettiin yli 300 keikkaa. Käytiin Saksassa, Virossa ja Venäjällä esiintymässä. Korona tappo sen bändin.
Jos Korona otti, se myös antoi.
– Oltiin Jorin kans haaveiltu, että tehtäis joskus musaa suomeksi. Kun Soulhealer kuopattiin, meille vapautu aikaa. Ehdotin Jorille suomenkielisen biisin tekemistä, se innostu ja siitä syntyi Ikirouta.
Ensimmäinen single Vanki, ilmestyi vuonna 2020
– Kansa innostui siitä siinä määrin, että meitä pyydettiin heti seuraavaksi kesäksi esiintymään festareille. Minä lupasin asiaa sen enempää ajattelematta, kunnes tajusin, ettei meillä on biisejä mitä esittää.
Noh, se eka talvi tehtiin musaa sitten olan takaa ja julkaisimme ekana vuonna 13 biisiä viiden – kuuden viikon välein.
– Onneksi tilanne on nyt rauhoittunut ja teemme noin kaksi uutta biisiä vuodessa.
Ikirouta on julkaissut suoratoistopalveluihin kaiken kaikkiaan 19 omaa suomenkielistä kappaletta ja seuraava julkaistaan maalis-huhtikuun taitteessa. Pelkästään Spotifyssä striimejä on yhteensä reilusti yli miljoona.
Myrskyn silmään on julkaistu 2.7.2021
– Single on se tän päivän juttu. Ei kukaan jaksa enää keskittyä kokonaiseen albumiin. Tää me huomattiin jo SoulHealerissa. Levykokonaisuudet ei uppoa, mutta yksittäinen kappale soi useamman viikon hyvällä sykkeellä. Albumilla jotain jää aina nenän varjoon.
Kaikki alkoi Iron Maidenista
Kuosmanen otti kitaran käteensä ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana.
– Iron Maiden kolahti kovaa ja halusin opetella soittamaan niin kuin ne. Hain kirjastosta nuottikirjoja, joista en ymmärtänyt yhtään mitään. Opettelin soittamisen nuotti kerrallaan, ihan itse.
Kuosmasen nuoruus kului soittaessa ja jalkapalloa pelaten. Lopulta jalkapallo voitti ja kitara unohtui kaappiin kymmeneksi vuodeksi.
– Kolmikymppisenä innostuin uudelleen ja aloin soittaa erilaisissa poppoissa. Nyt Ikiroutaa on tehty jo viisi vuotta.
Kun Kuosmaselta kysyy Ikiroudan tulevaisuuden tavoitteista, hän heittäytyy vaatimattomaksi.
– Musan tekeminen työn ja perheen rinnalla pitää olla kivaa. Ei sitä enää viitsi tavoitella täyspäiväistä muusikon uraa verenmaku suussa. Se on parasta kun saa soittaa hyvää musaa, pääsee aina pikkasen paremmille keikoille ja saa uusia faneja. Vaikka näin Ikiroudan jutut ovat aika pitkälle menneetkin.
– Me ollaan keikkailtu ahkerasti niin klubeilla kuin festivaaleillakin. Keikkapaikat ovat kasvaneet ja ovat samoja kuin eturivin artisteilla. Väkeä on koko ajan enemmän. Fanijoukkomme kasvaa ja on uskollinen, useat matkaavat keikoille satojen kilometrien päästä uudestaan ja uudestaan.
Kuosmanen tuo esille myös bändin jäsenten perheet.
– Etenkin puolisoita täytyy kiittää heidän tsemppaavista ja positiivisista asenteista bändiä kohtaan. Olis tosi paskafiilis lähteä keikalle jos kotona ei tuettas tätä hommaa. Nyt meidän puolisot ovat usein keikoilla mukana ja myyvät esimerkiksi fanituotteita.
