Tänään se sitten tapahtui, topikki.fi avasi ovensa lukijoilleen. Ihan mahtava fiilis.

Valmishan sivusto ei tokikaan ole, valikoissa on edelleen pientä ”muttia” ja monta muuta asiaa on vielä liittämättä sivustoon, kuten tilausjärjestelmä. Edellisestä huolimatta olen suoraan sanoen pirskatin tyytyväinen. Toivottavasti tekin. Mehän pyrimme mahdollisimman selkeään ulkoasuun ja käyttöliittymään ja mielestäni olemme onnistuneet siinä. Laittakaa rohkeasti viestiä, jos ja kun havaitsette sivulla mahdollisia ”bugeja”. Ihan kaikkea kun ei oma silmä huomaa ja ongelmista ilmoittamalla asiat tuppaavat korjaantumaan.

Senkin voin sanoa, ettei sivusto taida tulla ikinä valmiiksi. Miksi, koska sitä mukaan kun jokin asia valmistuu, keksimme kaksi uutta ideaa tilalle.

Ison kiitoksen ansaitsee Topikin oman sakin lisäksi sivuston rakentajat. Olen ollut niin otettu siitä, millaisella innolla he ovat tehneet ja tekevät edelleen Topikkia. ”Poijjaat” ovat muun muassa vängänneet keskenään siitä, miten mikäkin otsikko pitäisi tehdä ja miten juttujen asettua paikalleen – harvoin olen törmännyt vastaavaan innostukseen ja palvelualttiuteen. Kiitos.

Moni on myös kysynyt, onko Topikki vain internetissä? On, paperilehden kustannusrakenne on tällä hetkellä sellainen, ettei yksinkertaisesti pysty eikä kykene. Toki olemme miettineet paperisen kesä- ja joululehden tekemistä, mutta sen aika näyttää. Eihän koskaan pidä sanoa ei koskaan.

Toisaalta onhan tämä myös eräänlainen ekoteko, emme tarvitse paperia, eikä jakeluauto bensaa ja säästämme siten energiaa. Toisaalta tunnen monta hyvää taittajaa, painajaa ja jakelijaa, joiden töiden soisin jatkuvan entisellään. Hankala tilanne kaikki tyynni.

Seuraava argumentti on, ettei ole nettiä. Ymmärrän, mutta sille en voi mitään. Internetin hankinta on jokaisen henkilökohtainen asia. Paikallismedia on yritys siinä missä muutkin yritykset ja sen tehtävä on tiedottamisen lisäksi elättää tekijänsä. Ilman plusmerkkiä viivan alla laulu loppuu lyhyeen. Tämän sanon ihan kokonaan ilman sarvia ja hampaita, sillä ymmärrän paremmin kuin hyvin, mitä paperilehti ihmisille merkitsee. Minullekin, sillä kännykän plärääminen aamukahveella ei tunnu yhtään samalta kuin paperisen lehden lukeminen. Siihen kuitenkin oppii kun oikein yrittää. Jopa minäkin.